koordinaatiokemia

Koordinaatiokemia on kemian ala, joka tutkii koordinaatiokomplekseja. Nämä ovat yhdisteitä, joissa keskusatomi tai -ioni, tyypillisesti metalli, on sitoutunut joukkoon molekyylejä tai ioneja, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit luovuttavat elektroneja keskusatomille muodostaen koordinaatiokovaleenttisen sidoksen. Koordinaatiokemian peruskäsitteitä ovat koordinaatioluku, joka kertoo keskusatomiin sitoutuneiden ligandien määrän, ja koordinaatiogeometria, joka kuvaa kompleksin kolmiulotteista rakennetta.

Koordinaatiokemian tutkimus kattaa laajan kirjon eri aihealueita. Se tutkii koordinaatiokompleksien muodostumista, reaktioita ja ominaisuuksia. Erilaiset ligandit, kuten vesi, ammoniakki, halidit ja orgaaniset molekyylit, voivat muodostaa komplekseja eri metallien kanssa, mikä johtaa valtavaan määrään erilaisia koordinaatiokomplekseja. Näiden kompleksien ominaisuudet, kuten väri, magneettisuus ja reaktiivisuus, riippuvat sekä keskusatomista että ligandeista.

Koordinaatiokemialla on merkittäviä sovelluksia monilla eri aloilla. Se on keskeistä biokemiassa, sillä monet elintoiminnoissa tärkeät metalliproteiinit ovat koordinaatiokomplekseja. Teollisuudessa koordinaatiokomplekseja käytetään katalyytteinä, pigmentteinä ja lääkeaineina. Esimerkiksi platina-yhdisteitä käytetään syöpälääkkeinä. Koordinaatiokemian ymmärtäminen on siis olennaista sekä perustutkimukselle että uusien teknologioiden ja materiaalien kehittämiselle.