konverbiilmaisujen

Konverbiilmaisut ovat ei-finaaleja verbimuotoja, joita käytetään ilmaisemaan adverbiaalinen yhteys kahden tapahtuman välillä ilman erillistä sivulauseetta. Niiden tehtävä on tiivistää kielikuvaa siten, että toistuva toimenpide tai tila ilmaistaan yhdellä konservoivanlaisella muodolla. Konverbit voivat osoittaa keinoa (miten), aikaa (milloin), tapaa tai syytä/määrittelyä; niitä käytetään sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä, usein tyylillisesti hieman vanhahtavalla tai tiivistetyllä tavalla.

Suomen kielessä konverbiilmaisut muodostuvat verbin arkkityyppisistä ei-finaaleista muodoista, kuten käyttämällä, tekemällä, puhuen, lukemalla, nauraen sekä ajassa tapahtuvia muotoja kuten herättyään. Esimerkkejä:

- Hän ratkaisi ongelman käyttämällä uutta ohjelmistoa. (keino, konverbi-ilmaisu käytettävänä keinona)

- Hän puhui nauraen. (tapa, samanaikainen tilanne)

- Lukemalla oppii. (menetelmä tai keino yleisemmin)

- Herättyään hän lähti. (aika, aikaisempi tilanne)

Syntaktisesti konverbiilmaisulla on usein sama subjekti kuin päälauseella, eikä konverbin tarvitse erikseen ilmaista subjektia. Tämä mahdollistaa tiiviin, adverbaalisen lauseen ilman erillistä sivulauseketta. Konverbiilmaisut voivat esiintyä sekä lauseen alussa että lopussa, ja niillä voidaan korvata tai täydentää perinteisiä sivulauseita.

Kielitieteessä konverbit tarjoavat välineen kuvaamaan tapahtumasuhteita kompaktiin muotoon ja kertomaan keinoista, tavoista ja ajanjaksoista ilman monimutkaisia kappaleita. Niiden käyttö vaihtelee kieliversioittain ja tyylillisellä tasolla.