kontrolldiagrammid

Kontrollidiagrammit ovat tilastollisen prosessinhallinnan (SPC) keskeinen työkalu, jolla seurataan prosessin vaihtelua ajan kuluessa. Tavoitteena on erottaa prosessin luonnollinen vaihtelu mahdollisista poikkeavista syistä ja tunnistaa tilanteet, joissa prosessi ei ole vakaasti hallinnassa.

Käytännössä kontrollidiagrammit jaetaan määrällisiin ja attribuuttidiagrammeihin. Määrälliset diagrammit seuraavat prosessin tilaa näytemuodossa: X-bar- ja R- (tai S-) diagrammit seuraavat alajakson keskiarvoa ja hajontaa. Attribuuttidiagrammit, kuten p-, np-, c- ja u-diagrammit, kuvaavat virheiden suhteellista osuutta, lukumäärää tai laskentaa.

Jokaisessa diagrammissa on keskitaso (CL) sekä ylä- ja alarajat (UCL ja LCL), joita käytetään arvioimaan, poikkeaako prosessi normaalista. Pisteet, jotka ovat rajojen ulkopuolella tai muodostavat ei-satunnaisia kuvioita, viittaavat mahdolliseen poikkeukseen ja voivat vaatia tarkempaa tutkimusta.

Suunnittelussa otetaan huomioon otoskoko, alajaksojen lukumäärä ja näytteenottoaikataulu sekä mittausjärjestelmän tarkkuus (MSA). Oletuksena on usein, että X-bar- ja R-diagrammeissa data ovat riittävän normaalijakautuneita ja riippumattomia, jotta rajat ovat mielekkäitä. Muita diagrammeja voidaan soveltaa eri tavoilla.

Rajoitteina ovat muun muassa, etteivät kontrollidiagrammit todista prosessin virheettömyyttä ja ne voivat olla käyttökelvottomia epäjatkuvissa tai ei-stabiileissa prosesseissa. Historiassa kohdataan Shewhartin kehitystyö 1920–1930-luvuilta sekä laaja käyttöönotto teollisuudessa Demingin vaikutuksesta. Kontrollidiagrammit tukevat jatkuvaa parantamista ja laadunhallinnan päätöksentekoa.