konservointitoimien

Konservointitoimien tarkoitetaan kulttuuriperintöesineiden, rakennusten ja kokoelmien säilyttämiseksi toteutettujen suunnitelmallisten toimien kokonaisuutta. Konservointitoimien ala kattaa sekä ennaltaehkäisevän säilyttämisen että korjauksen ja restauroinnin, ja ne tähtäävät esineiden fysikaalisen, kemiallisen ja visuaalisen tilan pitkittäiseen parantamiseen sekä keräily- ja tutkimuskäyttömahdollisuuksien turvaamiseen.

Keskeisiä periaatteita ovat mahdollisimman vähän puuttuminen alkuperäiseen materiaaliin, toimintojen palautumiskelpoisuus ja käytettävien menetelmien yhteensopivuus sekä dokumentointi. Ennen toimenpiteitä tehdään arviointi, riskinarviointi ja konservointisuunnitelma, jonka kautta päätetään tarvittavista toimenpiteistä sekä seikoista kuten säilytysten valo-, lämpö- ja kosteustasapaino.

Toimia toteuttavat ammattilaiset kuten konservaattorit, museologit, konservointiin erikoistuneet ammattilaiset sekä rakennusperinnön asiantuntijat. Konservointitoimet ilmentävät käytännön toimintaa museoissa, arkistoissa, kirjastoissa ja rakennettua kulttuuriperintöä ylläpitävissä organisaatioissa sekä arkeologisissa ja arkkitehtuuriperinnön hankkeissa.

Tärkeä osa prosessia on kattava dokumentointi: kuntoarviot, toimenpide-raportit ja konservointihistoria muodostavat aineiston saatavuutta ja osaamisen jäsentämistä tuleville tutkimuksille. Kansainväliset ohjeet ja eettiset suuntaviivat, kuten minimoitu interventio, toimenpiteiden palautuvuus ja materiaalien yhteensopivuus, ohjaavat toimintaa.

Konservointitoimien tavoitteena on sekä tekninen elinkelpoisuus että kulttuuriperinnön saavutettavuus: esineet, dokumentit tai rakennukset säilyvät jälkipolville, ja niitä voidaan tutkia sekä esitellä turvallisesti.