konsernitilinpäätöslainsäädännöstä

Konsernitilinpäätöslainsäädäntö viittaa niihin lakeihin ja säädöksiin, jotka ohjaavat konsernien tilinpäätösten laatimista ja esittämistä. Tavoitteena on antaa oikea ja riittävä kuva konsernin taloudellisesta asemasta ja tuloksesta, ottaen huomioon emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden taloudellisen kokonaisuuden.

Keskeisiä periaatteita konsernitilinpäätöslainsäädännössä ovat yhdenmukaisuus ja vertailukelpoisuus. Konsernitilinpäätöksessä yhdistellään emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden tilinpäätöstiedot. Tytäryhtiöt, jotka ovat emoyhtiön määräysvallassa, sisällytetään konsernitilinpäätökseen. Joissakin tapauksissa myös osakkuus- ja yhteisyritykset voidaan sisällyttää konsernitilinpäätökseen käyttäen erityisiä yhdistelymenetelmiä.

Lainsäädäntö määrittelee, milloin konsernitilinpäätöksen laatiminen on pakollista. Yleensä tämä velvollisuus koskee suuria ja keskisuuria yrityksiä, jotka täyttävät tietyt kriteerit taseen loppusumman, liikevaihdon ja henkilöstömäärän osalta. Pienemmät konsernit voivat olla vapautettuja tästä velvollisuudesta tietyin edellytyksin.

Konsernitilinpäätöksen laatimisessa noudatetaan usein kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, kuten IFRS-standardeja, tai kansallisia tilinpäätöslakeja. Keskeisiä toimenpiteitä ovat muun muassa konsolidointi, jossa emoyhtiön ja tytäryhtiöiden varat, velat, tulot ja menot yhdistetään, sekä sisäisten erien eliminointi, jotta vältetään päällekkäisyydet ja varmistetaan konsernin todellinen taloudellinen tilanne. Lainsäädäntö voi myös määritellä vaadittavat liitetiedot ja selvitykset, jotka antavat lisäinformaatiota konsernin toiminnasta ja taloudellisesta asemasta.