konsernirakenteisiin

Konsernirakenteisiin viitataan, kun yritysryhmä muodostuu emoyhtiöstä ja sen määräysvallassa olevista tytäryhtiöistä sekä mahdollisesti näiden alayhtiöistä. Määräysvalta tarkoittaa tilannetta, jossa emoyhtiö voi ohjata tytäryhtiön toimintaa ja päätöksiä siten, että se saa taloudellisia etuja sen kautta. Konsernirakenne pyrkii yleensä selkeyttämään hallintaa, resurssien kohdentamista sekä riskien ja vastuiden jaottelua.

Tyypillisiä rakenteita ovat yksinkertainen holding‑malli, jossa emoyhtiö omistaa suoraan useita tytäryhtiöitä, sekä monitasoinen konsernirakenne, jossa on väliemoyhtiöitä ja useita portaikkoja omistuksissa. Joissakin tapauksissa konserni sisältää myös yhteisyrityksiä tai suoria osakeomistuksia muun kuin konsernin ulkopuolisiin yrityksiin. Rakenne voi olla sekä maantieteellisesti että toiminnallisesti harkittu: monikansallinen konserni voi yhdistää eri maiden tytäryhtiöt konsernitason ohjaukseen.

Tilinpäätöksenteossa konsernirakenne vaikuttaa tilinpäätösten laatimiseen. Konsernitilinpäätös consolidointi kokoaa emoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden taloudellisen tilan yhdeksi kokonaisuudeksi, missä sisäiset liiketoimet ja sisääntulevat realisaatiot eliminoidaan. Konsernitilinpäätöksen tuotantatavat voivat noudattaa kansallista laskentastandardia (esimerkiksi suomalainen kirjanpitolainsäädäntö) tai kansainvälisiä standardeja (IFRS), riippuen konsernin koosta, julkisuudesta ja listaamisesta.

Hallituksen ja vastuun kannalta konsernirakenne mahdollistaa keskitetyn päätöksenteon, riskienhallinnan ja resurssien allokoinnin, mutta se kuvaa myös juridisiin henkilöihin ja vastuisiin liittyviä eroja: jokainen yhtiö on itsenäinen oikeushenkilö, vaikka omistaa osaomistusta toisiin konserniin kuuluvissa yhtiöihin. Tax- ja transferpricing‑näkökohdat sekä konsernin sisäiset velvoitteet ovat keskeisiä huomioita rakenteen suunnittelussa.