konseptikartoituksesta

Konseptikartoitus on oppimisen ja tiedonrakentamisen menetelmä, jossa keskeiset käsitteet sekä niiden väliset suhteet esitetään visuaalisena karttana. Kartoitus auttaa hahmottamaan, miten ymmärrys rakentuu ja miten käsitteet liittyvät toisiinsa.

Käsitteelliset kartat pohjautuvat konstruktivistiseen näkemykseen oppimisesta: oppija rakentaa ymmärrystään kartoittamalla käsitteiden välisiä yhteyksiä ja niiden syy–ja–seuraussuhteita. Keskeisiä elementtejä ovat käsitteet tai termit sekä näitä välittävät yhteydet, joita voi kuvata sanallisesti tai loogisina suhteina.

Mennettelyyn kuuluu tyypillisesti seuraavat vaiheet: käsitteiden tunnistaminen, niiden väliset suhteet määrittelemällä ja nimeämällä, kartan piirtäminen solmujen ja yhteyksien avulla sekä kartan arviointi ja kehittäminen lisäämällä liittyviä esimerkkejä ja syy-seuraussuhteita. Digitaaliset työkalut voivat tukea versiointia, jakamista ja paremmin monimutkaisten rakenteiden hallintaa.

Konseptikartoitusta sovelletaan opetuksessa ja oppimisprosessin suunnittelussa, tutkimuksessa sekä tiedonhallinnassa ja tuotekehityksessä. Se tukee oppimisen syventämistä, kriittistä ajattelua sekä käsitteiden välisiä yhteyksiä koskevan ymmärryksen rakentamista. Haasteina ovat kartoitusten subjektiivisuus, ryhmä- tai yksilökohtaiset erot sekä kartoituksen vaatima aika- ja osaamisvaihtelu.

Teoreettinen perusta rakentuu Joseph D. Novak and colleaguesin töiden varaan 1970-luvulta; heidän keskustelunsa ja teoksensa Learning How to Learn (1984) ovat keskeisiä viitepisteitä konseptikartoitukselle. Lähteet: Novak, J. D. & Gowin, D. B. 1984 Learning How to Learn.