konfessionalismi

Konfessionalismi on politiikan ja hallinnon järjestelmä, jossa valta, virat ja julkiset tehtävät jaetaan uskonnollisten yhteisöjen mukaan. Siinä valtion toimielimet ja oikeuslaitos heijastavat yhteiskunnan pysyviä uskonnollisia jakolinjoja ja kunkin ryhmän edustus sekä vaikutus turvataan virkojen kiintiöin, säännöin tai päätöksentekojärjestelyin. Konfessionalismi voi olla osa perustuslakia tai muuta lainsäädäntöä, ja se ilmaisee yhteiskunnan monijumaluista rakennetta.

Formaaleja malleja ovat suora konfessionalismi sekä konsosiaalinen konfessionalismi (consociationalism), jossa ryhmien edustus, veto-oikeudet ja nimitysvalta suunnitelmallisesti jakavat vallan rauhan takaamiseksi moniarvoisissa yhteiskunnissa. Uuskonfessionalismi viittaa nykyisiin käytäntöihin, joissa uskonnolliset järjestöt ovat keskeisiä poliittisia toimijoita ja voivat muokata ohjelmiaan.

Tunnetuin esimerkki konfessionaalisesta järjestelmästä on Libanon, jossa perustus ja hallinnon portait on pitkälti jaettu uskonnollisten ryhmien mukaan. Muita keskustelua herättäneitä esimerkkejä ovat Bosnia ja Hertsegovina sekä joissakin maissa käytännöt, joissa ryhmäidentiteetti vaikuttaa politiikan toimijoiden rekrytointiin ja päätöksentekoon.

Konfessionalismin etuja pidetään usein vakauden ja konfliktien ehkäisyn kannalta, kun kilpailijat sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin ja toistensa oikeuksiin. Haasteita ovat yksilön oikeuksien kaventuminen uskonnollisen identiteetin perusteella, uskonnottomien ja vähemmistöjen osallistumisen rajoittuminen sekä järjestelmän jäykistyminen sekä korruptioriski.