kondensoitumista

Kondensoituminen on prosessi, jossa kaasumainen aine tiivistyy takaisin nesteeksi (joissakin tapauksissa kiinteäksi) olosuhteiden muuttuessa. Yleensä tiivistyminen seuraa lämpötilan laskua tai paineen nousua, jolloin kaasun energiatila ei enää riitä pitämään ainetta kaasumaisena. Kondensoituminen liittyy erityisesti vesihöyryn tiivistymiseen kosteassa ilmassa sekä moniin teollisiin ja meteorologisiin ilmiöihin.

Mekaanisesti prosessi käynnistyy, kun vesihöyry ylittää saturaatio-tilan ja ilman mukana on tiivistymisnukleaatio: pienet hiukkaset tai pinnat toimivat keskustina, jonka ympärille molekyylit kasaantuvat muodostaen pisaroita tai kiteitä. Tiivistyminen vapauttaa samalla latenttilämpöä.

Luonnolliset ilmiöt: kaste, sumu ja pilvet ovat kondensoitumisilmiöitä. Kaste muodostuu, kun kostea ilma koskettaa viileää pintaa ja vesihöyry tiivistyy nesteeksi; sumu ja pilvet muodostuvat, kun vesihöyry tiivistyy pieniksi vesipisaroiksi ilmassa. Huurre muodostuu, kun vesihöyry tiivistyy suoraan kiinteäksi jääkiteiksi hyvin matalissa lämpötiloissa.

Sovellukset: kondensoituminen on keskeinen prosessi jäähdytys- ja ilmastointijärjestelmissä sekä teollisissa tislaus- ja höyryprosesseissa. Kondensaattoreita käytetään muuttamaan höyry takaisin nesteeksi, jolloin lämpöenergiaa voidaan talteenottaa tai siirtää.

Merkitys: Kondensoituminen on olennainen osa veden kiertoa ja ilmaston säätelyä; se vaikuttaa säätiloihin, kuten kasteen ja sumun muodostumiseen sekä pilvien kehitykseen. Lisäksi se liittyy energiantuotantoon ja rakennusten kosteudenhallintaan.