kondensaatiopolymerisaatioista

Kondensaatiopolymerisaatiot ovat polymeerien valmistusmenetelmä, jossa monomeerit reagoivat keskenään muodostaen pitkiä polymeeriketjuja samalla kun pienimolekyylisiä yhdisteitä, kuten vettä, metanolia tai suolahappoa, vapautuu sivutuotteina. Tämä prosessi tunnetaan myös nimellä asteittainen polymerisaatio. Toisin kuin additiopolymerisaatiossa, jossa kaikki monomeerit sisältyvät lopulliseen polymeeriin ilman pieniä sivutuotteita, kondensaatiopolymerisaatiossa jokainen polymerisaatioaskel johtaa yhden pienimolekyylin vapautumiseen.

Kondensaatiopolymerisaatiolla syntyviä polymeerejä kutsutaan usein polyesteriksi, polyamidiksi, polykarbonaatiksi tai polyuretaaniksi riippuen monomeerien funktionaalisista ryhmistä. Esimerkiksi polyesteri muodostuu, kun monomeerit, joissa on hydroksyyli- ja karboksyyliryhmät, reagoivat keskenään, ja vettä vapautuu. Polyamidit, kuten nailon, muodostuvat, kun monomeerit, joissa on amino- ja karboksyyliryhmät, reagoivat. Reaktio vaatii yleensä lämpöä tai katalyytin nopeuttaakseen sitä.

Kondensaatiopolymerisaatiolla on useita etuja. Sitä voidaan käyttää monenlaisten polymeerien valmistukseen, ja reaktion olosuhteita säätämällä voidaan vaikuttaa polymeerin molekyylipainoon ja ominaisuuksiin. Lisäksi kondensaatiopolymerisaatio on usein selektiivinen, mikä tarkoittaa, että se tuottaa vähän sivutuotteita. Näillä polymeereillä on laaja käyttökohteita, kuten kuiduissa, muoveissa ja liuottimissa.