kondensaatiopolimerisaatiot

Kondensaatiopolimerisaatiot ovat polymeerien valmistusmenetelmä, jossa pienemmät molekyylit, monomeerit, reagoivat keskenään muodostaen pitkiä polymeeriketjuja. Tämän reaktion aikana vapautuu samalla pieniä molekyylejä, kuten vettä, metanolia tai suolahappoa. Nämä pienet molekyylit ovat reaktion sivutuotteita, ja niiden poistuminen on välttämätöntä polymeeriketjun kasvulle. Monomeereilla, jotka osallistuvat kondensaatiopolimerisaatioon, on yleensä kaksi tai useampi reaktiivinen funktionaalinen ryhmä, jotka voivat reagoida toistensa kanssa.

Esimerkkejä kondensaatiopolymeereistä ovat polyesterit, polyamidit (kuten nailon) ja polykarbonaatit. Polyesterit muodostuvat, kun kaksi funktionaalista ryhmää, kuten karboksyylihappo ja alkoholi, reagoivat esterisidoksen muodostamiseksi ja veden poistumiseksi. Polyamidit syntyvät vastaavasti, kun karboksyylihappo ja amiini reagoivat amidisidoksen muodostamiseksi. Kondensaatiopolimerisaatiota käytetään laajasti teollisuudessa erilaisten muovien, kuitujen ja muiden materiaalien valmistukseen niiden monipuolisuuden ja hyvien ominaisuuksien vuoksi. Reaktion tehokkuuteen ja lopputuotteen ominaisuuksiin vaikuttavat muun muassa reaktio-olosuhteet, kuten lämpötila ja paine, sekä katalyytin käyttö.