kondensaatiopolimerisaatiossa

Kondensaatiopolimerisaatiossa monomeerit reagoivat keskenään muodostaen polymeeriketjun, ja samalla vapautuu pienimolekyylinen yhdiste, kuten vesi tai alkoholi. Tämä eroaa additiopolimerisaatiosta, jossa monomeerit liittyvät suoraan toisiinsa ilman pienimolekyylisen yhdisteen irtoamista. Kondensaatiopolimerisaatioon osallistuvilla monomeereillä on yleensä vähintään kaksi funktionaalista ryhmää, jotka voivat reagoida keskenään. Esimerkiksi polyesterien muodostumisessa diolit (joissa on kaksi hydroksyyliryhmää) reagoivat dikarboksyylihappojen (joissa on kaksi karboksyyliryhmää) kanssa, ja reaktiossa vapautuu vettä. Samankaltaisesti polyamidien muodostuksessa amiinit ja karboksyylihapot reagoivat muodostaen amidisidoksia ja vettä. Kondensaatiopolimerisaation avulla voidaan valmistaa monia tärkeitä polymeerejä, kuten nailonia, polyesteriä ja polykarbonaattia. Reaktio voi olla tehokas ja tuottaa korkeamolekyylisiä polymeerejä, mutta se vaatii usein tarkkaa olosuhteiden hallintaa, kuten lämpötilaa, painetta ja katalyyttien käyttöä, jotta saavutetaan haluttu polymeerin rakenne ja molekyylipaino. Reaktion lopputuotteena saatu pienimolekyylinen yhdiste on usein helppo poistaa, mikä auttaa edistämään reaktiota polymeerinmuodostuksen suuntaan.