kondensaatiokerros

Kondensaatiokerros on ohuena kerroksena pinta-alustan lähelle tiivistyvää nestettä, joka muodostuu, kun vesihöyry jäähtyy ja sen kylläinen höyrypaine ylittää pinnan lämpötilan aiheuttaman tasapainon. Kerros voi muodostua myös muista haihtuvista aineista, mutta useimmiten kyse on veden tiivistymisestä kosteassa ilmassa. Kondensaatiokerros voi esiintyä erilaisilla pinnoilla ja ympäristöissä, kuten rakennuksissa, teollisuuslaitteissa ja energiantuotannossa.

Kondensaatiokerros voi muodostua jatkuvana ohuena filmikertana tai epäjatkuvasti pieninä pisaroina. Seinämissä, ikkunoissa ja putkistoissa kerroksen paksuus sekä pintaan tiivistyneen nesteen ominaisuudet vaikuttavat lämmönsiirtoon, optisiin ominaisuuksiin ja mahdolliseen korroosioon. Dew-pointin (tiivistymispisteen) ylitys on keskeinen käsite: kun ilman vesihöyry on absoluuttisesti kylläinen tai yli kylläisyyden, tiivistyminen alkaa pinnan lämpötilan laskiessa.

Vaikutukset riippuvat sovelluksesta. Rakenteissa kondensaatiokerros voi aiheuttaa homeen, kosteuden vaurion ja eristeiden heikkenemisen, kun taas lämmönsiirrossa se voi parantaa tai heikentää lämmönsiirtoa riippuen kerroksen paksuudesta ja tilasta. Toisaalta teollisissa sovelluksissa kosteuden hallinta ja kondensaation ehkäisy ovat tärkeä osa prosessin toimintavarmuutta.

Ehkäisyyn ja hallintaan käytetään esimerkiksi kuivatuotteita, ilmankosteuden säätöä, lämpöpintojen lämmitystä, ilmanvaihtoa sekä erilaisia pintakäsittelyjä, jotka vähentävät tiivistymistä tai hallitsevat sen vaikutuksia. Kondensaatiokerroksen tutkimus yhdistää termodynamiikan, lämmönsiirron ja pintakäyttäytymisen ilmiöt.