komposiitissa

Komposiitissa on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilaa tai ilmiötä, jossa jokin osa, ominaisuus tai rakennelma kuuluu komposiittimateriaalin sisäiseen rakenteeseen. Sitä käytetään yleisesti teknisessä kirjoituksessa viittaamaan siihen, mitä tapahtuu ja miltä näyttää komposiittirakenteen sisällä, esimerkiksi rajapinnoilla tai vahvikkeen ympäristössä.

Komposiitti on materiaali, joka koostuu vähintään kahdesta erilaisesta ainesosasta, joilla on toisistaan poikkeavat fyysiset ominaisuudet. Yksi osa toimii matriisina, joka sitoo ja hajottaa kuormaa tasaisesti, ja toinen osa toimii vahvikkeena, kuten kuidut tai partikkelit, jotka parantavat lujuutta, jäykkyyttä tai kestävyyttä. Vahvikkeen ja matriisin välinen liitos sekä niiden kuormituksen suunta vaikuttavat suuresti kokonaismateriaalin käyttäytymiseen.

Yleisimpiä komposiittityyppejä ovat polymer matrix composites (PMCs), metal matrix composites (MMCs) ja ceramic matrix composites (CMCs). Tunnettuja esimerkkejä ovat hiilikuituvahvistettu muovi (CFRP) ja lasivahvistettu muovi (GFRP). Käyttökohteita riittää ilmailusta, autoteollisuuteen sekä urheilu- ja rakennusteollisuuteen; myös tuulivoimaloiden rotiivien ja muiden komponenttien valmistuksessa hyödynnetään komposiitteja.

Valmistusmenetelmät sisältävät laminaatio-, ruisku- ja suulakepuristusprosessit, sekä erilaiset tulostus- ja reputusmenetelmät. Tarkastuksessa käytetään usein ei-hävittäviä testeja, kuten ultrasonografiaa ja radiografiaa, sekä määritellään kuitupitoisuus, ilmavuoto ja rajapinnan lujuus.

Komposiitissa viitataan siis siihen, että jokin ominaisuus tai rakenne sijaitsee kyseisen materiaalin sisällä. Termi auttaa tarkasti kuvaamaan ilmiöitä, jotka syntyvät yksilöllisten aineosien vuorovaikutuksesta komposiittirakenteessa.