komplementaarismi

Komplementaarismi on teologinen näkemys, jonka mukaan miehillä ja naisilla on toisiaan täydentävät, mutta erilliset roolit yhteiskunnassa, erityisesti perheessä ja kirkossa. Siinä korostetaan, että jokaisella sukupuolella on ihmisarvo ja tärkeä panos, mutta roolit voivat olla erilaiset.

Taustaltaan komplementaarismi on saanut jalansijaa erityisesti evankelikaalisessa kristillisyydessä 1900-luvun lopulla vastauksena feministiselle keskustelulle. Tulkinnat nojautuvat raamatullisiin teksteihin, kuten luomiskertomuksiin ja Paavalin kirjoihin, ja ne yleisesti esittävät, että miehellä on johtavassa asemassa sekä perheessä että seurakunnassa, kun naisella on tukevia ja hoitavia tehtäviä. Joissakin yhteisöissä naisten johtavat virat ovat kiellettyjä, toisissa sallitaan ne tietyin ehtojen.

Eri variantit poikkeavat siinä, kuinka tiukasti roolijako määritellään. “Kova” komplementarismi korostaa selkeää miesten johtajuutta, kun taas “pehmeä” tulkinta voi sallia naisten johtotehtäviä tietyissä konteksteissa. Käytännöt vaihtelevat kirkkokunnittain ja seurakunnittain, ja lisäksi liikkeessä on erisuuntaisia näkemyksiä siitä, missä määrin roolien pitäisi olla festivaalisesti määriteltyjä.

Kritiikkiä kohdistuu usein siihen, että roolien määrittely voi rajoittaa naisten mahdollisuuksia johtaa ja kouluttautua, sekä että tulkinnat heijastavat kulttuurisia ennakkokäsityksiä sukupuolista. Toisaalta tukijat korostavat, että komplementaarismi painottaa molempien sukupuolten arvoa ja tehtävien tarkoituksenmukaisuutta raamatullisessa kontekstissa. Nykyisin näkemykset elävät keskustelussa sekä kirkollisissa että akateemisissa piireissä.