kompilaattoreista

Kompilaattorit ovat ohjelmistoja, jotka kääntävät lähdekoodin toiseksi muodoksi, tavallisesti suoritettavaksi konekieliseksi ohjelmaksi tai välivaiheen esitykseksi kuten bytecode. Ne varmistavat ohjelmointikielen säännöt, suorittavat virhe- ja tyypintarkastukset sekä optimoivat suoritusta. Kääntäjä voidaan suunnitella tukemaan yhtä kieltä ja tuottaa natiivikonekoodin tai koodin, jota suoritetaan virtuaalikoneen kautta.

Keskeiset vaiheet ovat tokenointi, syntaktinen analyysi (parsiminen), semanttinen analyysi ja virheiden raportointi sekä koodin optimointi ja kohdekoodin generaation. Lopuksi ohjelma linkitetään ja valmistellaan suoritettavaksi.

Kääntäjät noudattavat usein front-end- ja back-end-arkkitehtuuria. Front-end vastaa lähdekielen ymmärtämisestä ja tuottaa yhteisen sisäisen esityksen (IR), usein SSA-muodossa. Back-end muuntaa IR:n kohdekieleksi sekä soveltaa optimointeja ja tuottaa lopullisen suoritettavan koodin.

Käyttötyypiltään kääntäjät voivat olla ahead-of-time (AOT) -kääntäjiä, jotka tuottavat koodin ennen ohjelman ajoa, tai just-in-time (JIT) -kääntäjiä, jotka kääntävät koodia ajon aikana. Esimerkkejä kääntäjistä ovat GCC, Clang LLVM:n kanssa, Go-kääntäjä, Rustc sekä Javac, joka tuottaa Java-bytecodea.

Historia ulottuu 1950-luvulle ja 1960-luvulle, jolloin ensimmäiset kääntäjät kehitettiin Fortranin tapaisille kielille. Nykyään laajat kääntäjäjärjestelmät, kuten LLVM ja GCC, muodostavat monien kielten kehitysympäristön.