kompensoimisen

Kompensoiminen tarkoittaa toimia, joilla pyritään korvaamaan jokin haitallinen vaikutus, menetys tai kustannus tarjoamalla vastaavaa hyötyä toisaalla tai myöhemmin. Tätä käsitettä käytetään laajasti eri aloilla, kuten ympäristötaloudessa, kehityshankkeiden suunnittelussa ja sosiaalisten tai taloudellisten vahinkojen korvausjärjestelmissä. Keskeistä on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasapainoon vaikutusten kanssa.

Ympäristökontekstissa kompensoiminen viittaa usein biodiversiteetin kompensointiin eli offsetointiin. Tavoitteena on ehkäistä tai lieventää kielteisten vaikutusten nettonollaa ja pyritään varmistamaan, että haittoja korvataan siten, että kokonaisvaikutus ekosysteemeihin ei heikkene. Tämä voi tarkoittaa elinympäristöjen palauttamista, luonnonsuojelumahdollisuuksien luomista, omistusoikeuksien tai suojelun vahvistamista sekä rahallisten korvausten ohjaamista suoraan suojelutoimiin.

Prosessi sisältää vaikutusten tunnistamisen ja mittaamisen, baseline-arvioinnin, residualivaikutuksen laskennan sekä suunnitelman kompensaatiotoimenpiteistä. Keskeisiä periaatteita ovat lisäisyys (toimenpiteen tulisi tuottaa uutta arvoa, joka ei muuten toteutuisi), pysyvyys (toimenpiteiden vaikutuksen on oltava pitkäaikainen) ja seuranta. Monissa järjestelmissä edellytetään myös läpinäkyvyyttä, hyväksyntää viranomaisilta ja oikeudellista varmistusta sekä riskien hallintaa, kuten päästöjen uudelleenpaikkautumisen ehkäisyä eli leakagea.

Kritiikkiä aiheuttavat epävarmuus vaikutusten todellisesta määrästä, aikavälin ongelmat sekä se, ettei kompensaation katsota aina korvaavan alkuperäisen vahingon täydellisesti. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota hallinnon, valvonnan ja väärinkäytösten ehkäisyyn. Kompensoimista käytetään monimutkaisissa hankkeissa osana laajempaa kestävän kehityksen ja ympäristövastuun politiikkaa.