kommunikoinnista

Kommunikointi on prosessi, jossa merkitykset ja tietoa välitetään viestijän ja vastaanottajan välillä. Se kattaa sekä suullisen että kirjallisen viestinnän sekä ei-kielelliset viestit sekä digitaaliset kanavat. Kommunikoinnista puhutaan sekä yksilö- että ryhmä- ja organisaatio- sekä massaviestintänä, ja se on keskeinen osa arkipäivän vuorovaikutusta.

Keskeisiä elementtejä ovat lähettäjä, viesti, kanava, vastaanottaja sekä palaute. Eri malleja on kehitetty kuvaamaan prosessia: lineaarisissa malleissa viesti kulkee yhdensuuntaisesti, kun taas nykyinen näkökulma korostaa kontekstia, palautetta ja vuorovaikutusta. Tunnettuja malleja ovat Shannon–Weaver sekä Schrammin mallit, sekä transactional-malli, jossa lähettäjä ja vastaanottaja ovat samaan aikaan sekä viestin luojia että vastaanottajia.

Viestintä voidaan luokitella verbaaliseksi (puhe, kirjoitettu teksti) ja ei-verbaaliseksi (eleet, ilmeet, asennot). Se ilmenee monissa konteksteissa: yksilöllisessä vuorovaikutuksessa, pienryhmissä, organisaatiossa sekä massamediassa ja verkkoviestinnässä. Kanavina käytetään kasvotusten tapahtuvaa kohtaamista, puheluita, sähköpostia sekä sosiaalista mediaa ja muita digitaalisia alustoja.

Haasteisiin kuuluvat väärinkäsitykset, kielelliset ja kulttuuriset erot sekä informaatiotulvat. Tekniikan kehittyminen muuttaa tapojamme kommunikoida ja luo sekä mahdollisuuksia että riskitekijöitä, kuten disinformaatio sekä yksityisyyden suoja.

Tiedonhankinnassa ja tutkimuksessa kommunikaatiota tarkastellaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti: keskusteluanalyysi, diskurssianalyysi sekä kyselyt ja kokeet ovat yleisiä menetelmiä. Tutkimus painottaa kontekstin, kulttuurisen viitekehyksen sekä teknologian roolia.