kokonaispuristuksen

Kokonaispuristus on termi, jota käytetään teknisessä ja tieteellisessä kielessä kuvaamaan kappaleeseen tai rakenteeseen kohdistuvan puristusvaikutuksen kokonaisuutta. Se tarkoittaa kaikkien puristuksien yhteisvaikutusta yhteen tilaan, ja sitä voidaan tarkastella sekä materiaalin sisäisen jännitystilanteen että ulkoisten kuormien yhteydessä. Käytännössä kokonaispuristus liittyy hydrostaattiseen paineeseen tai mean jännitykseen, kun tilassa ei ole merkittäviä leikkauskomponentteja.

Määritelmä ja laskenta: Jos kappaleessa esiintyy pääjännitykset σ1, σ2 ja σ3, kokonaispuristus voidaan arvioida niiden keskiarvona: p_mean = (σ1 + σ2 + σ3) / 3. Puristus on yleensä negatiivisena signaalina jäännön mukaisesti; isot, isot pääjännitykset voivat yhdessä vastata isot puristusvoimat. Mikäli tilaan sisältyy leikkausjännityksiä, kokonaispuristus kuvaa edelleen puristuskomponentin laadullista vaikutusta, mutta tarkempi kuvaus vaatii jännitystilan erottelua deviatorisiin ja hydrostaattisiin osiin.

Käyttökontekstit: Kokonaispuristusta käytetään materiaalitutkimuksessa, rakennesuunnittelussa, geotekniikassa ja biomekaniikassa, kun halutaan ymmärtää, miten puristusvoimat jakautuvat ja vaikuttavat tilavuuteen sekä rakenteen kestävyyteen. Se auttaa erottamaan tilan kokonaispuristuksen ja muodonmuutokseen vaikuttavat muut komponentit.

Esimerkki: Tasaisessa, yhtenäisessä puristuksessa kaikki pääjännitykset ovat samansuuntaiset ja yhtä suuret, jolloin kokonaispuristus vastaa kyseistä puristusarvoa. Monimutkaisissa tiloissa kokonaispuristus toimii kuvailevana käsitteenä, jonka avulla voidaan lähestyä materiaaleja ja rakenteita monitahoisissa puristustilanteissa.

Läheiset käsitteet: hydrostaattinen paine, mean stressi, jännitystila, staattinen kuormitus.