kokonaisosmolariteettia

Kokonaisosmolariteetti, tunnetaan myös nimellä totaaliosmolariteetti tai seerumin kokonaisosmolariteetti, on mitta kaikkien liuoksessa olevien liuenneiden aineiden, kuten natriumin, kaliumin, kloridin, urean ja glukoosin, kokonaispitoisuudesta millimoolia litraa kohden (mosm/L). Tämä arvo kuvastaa nesteen kykyä vetää vettä osmoosin kautta.

Serumin kokonaisosmolariteetti on tärkeä kliininen parametri, joka auttaa arvioimaan nestetasapainoa ja elektrolyyttihäiriöitä elimistössä. Se on yleensä noin 275–295 mosm/L. Jos kokonaisosmolariteetti on koholla, se voi viitata nestehukkaan, diabetekseen tai munuaissairauksiin. Alhainen kokonaisosmolariteetti voi puolestaan liittyä liialliseen nesteen saantiin, sydämen vajaatoimintaan tai maksasairauteen.

Kokonaisosmolariteetin laskennassa käytetään usein kaavaa, jossa huomioidaan natriumin, urean ja glukoosin pitoisuudet: Laskennallinen osmolariteetti = 2 * [Na+] + [Glukoosi]/18 + [BUN]/2.8. Todellinen mitattu kokonaisosmolariteetti voi poiketa laskennallisesta, mikä voi antaa lisätietoa poikkeavien liuenneiden aineiden läsnäolosta. Esimerkiksi korkea pitoisuus alkoholia tai myrkkyjä voi nostaa todellista osmolariteettia ilman merkittävää vaikutusta laskennalliseen arvoon. Sen ymmärtäminen ja seuranta on olennaista monien sairauksien diagnosoinnissa ja hoidossa.