koagulaatiomittauksia

Koagulaatiomittaukset, eli hyytymistekijöiden mittaukset, ovat laboratoriotestejä, jotka arvioivat veren hyytymisjärjestelmän toimintaa. Nämä mittaukset ovat keskeisiä verenvuotohäiriöiden, kuten hemofilian, diagnosoinnissa ja seurannassa. Lisäksi niitä käytetään seuraamaan antikoagulanttihoidon, kuten varfariinihoidon, tehokkuutta ja turvallisuutta.

Yleisimpiä koagulaatiomittauksia ovat protrombiiniaika (PT) ja aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (aPTT). PT mittaa ulkoista hyytymisreittiä ja on erityisen hyödyllinen varfariinihoidon seurannassa. aPTT puolestaan arvioi sisäistä hyytymisreittiä ja sitä käytetään usein hepariinihoidon seurannassa. Myös muita mittauksia, kuten fibrinogeenin pitoisuuden ja D-dimeerin määrityksiä, voidaan tehdä. Fibrinogeenin mittaus arvioi hyytymisproteiinin määrää, kun taas D-dimeeri on merkki verihyytymien hajoamisesta, ja sen kohonnut taso voi viitata esimerkiksi syvässä laskimotukoksessa tai keuhkoemboliassa.

Koagulaatiomittauksia suoritetaan yleensä verinäytteestä, joka otetaan kyynärtaipeesta. Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon potilaan kliininen tilanne, lääkitys ja muut mahdolliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa hyytymisjärjestelmän toimintaan. Mittaustulosten perusteella voidaan tehdä päätöksiä hoidon aloittamisesta, lopettamisesta tai muokkaamisesta.