koagulaatiolaboratoriotyössä

Koagulaatiolaboratoriotyö käsittelee veren hyytymisen säätelyyn liittyvien tekijöiden mittaamista ja tulkintaa. Laboratorion tarkoituksena on tukea diagnostiikkaa ja hoitoa hyytymishäiriöissä sekä seurata antikoagulaatiohoitoja. Työkalut vaihtelevat clot-based- ja kromatografisilla menetelmillä; tulokset vaikuttavat potilaan hoitosuosituksiin ja riskinarviointeihin.

Ennen mittauksia kiinnitetään huomiota näytteenottoon ja näytteen käsittelyyn. Verinäyte otetaan natriumcitraattipullosta siten, että veren ja citrate-liuoksen suhde on noin 9:1. Näyte säilytetään ja kuljetetaan parhaan vakauden mukaan, ja tutkittavat plasmamäärät valmistetaan plasmasta, jota käytetään platelet-poor -tilassa. Analyysit tehdään yleensä pikaisesti, ja pidemmän viiveen aikana tuloksia voidaan kompensoida asianmukaisilla menetelmillä.

Keskeisimpiä koagulaatiotestejä ovat PT/INR ja aPTT, jotka antavat kuvan ulko- ja sisäisen hyytymisreitistön toiminnasta. TT – trombiiniaika – auttaa tunnistamaan fibrinogeenin toiminnan ja trombiinisuojauksen ongelmat. Fibrinogeenin pitoisuus (Clauss-menetelmä), D-dimeerit sekä erikoisstestit kuten lupus-antikoagulanttitestit tai sekoitustestit (mixing studies) voivat olla tarpeen. Lisäksi voidaan mitata anti-FXa -aktiivisuutta, jos potilaalla on hepariinihoito tai epäillään väärinkäyttöä.

Laatu ja standardit: tuloksia arvioidaan viitteellisten arvojen ja laboratorioon asetettujen QC-käytäntöjen perusteella. Yhteiset standardit ja ulkoinen laadunvarmistus, kuten CLSI- ja IFCC-ohjeet, tukevat vertailtavuutta ja turvallisuutta. Tiedon tulkinta vaatii kliinisen kontekstin, lääkityksen sekä potilaan tilan huomioimista.