kivilähteet

Kivilähteet ovat luonnollisia kallio- tai kivikerrostumia, joista ihmiset ovat perinteisesti hankkineet rakennus-, työ- ja koristekiviä. Lähteet voivat olla suoria kalliopaikkoja, kallioperän ruhjeita tai historiallisia louhinta-alueita, joissa kiviä on kerätty ja käsitelty eteenpäin käytettäväksi.

Kivilähteet voidaan luokitella kivilajin mukaan, kuten graniitti, kalkkikivi, hiekkakivi, kvartsiitti tai basaltti, sekä hankinnan ja käytön mukaan. Niiden etäisyys asutuksesta, kulkureiteistä ja ympäristön ehdoista vaikuttavat siihen, millaisia lähteitä yhteisöt ovat hakeutuneet käyttämään. Lähteiden merkitys vaihtelee ajankohdan ja kulttuurin mukaan: ne voivat kertoa raaka-aineiden hankintaverkkojen laajuudesta, teknisistä valmiuksista sekä kaupankäynnin ja työvälineiden kehityksestä.

Arkeologiassa kivilähteet ovat keskeisiä hankintaprosessien tutkimuksessa. Lähteiden sijainti ja laatu auttavat päättelemään, millaisia reittejä materialit ovat kulkeneet ja miten yhteisöt ovat organisoineet tuotantoa. Tutkimuksessa käytetään kenttäkartoitusta, näytteiden ottoa ja laboratoriotutkimuksia kuten petrograafista ja geokemiallista analyysiä sekä provenance-tutkimusta, jolla määritellään kiven alkuperä.

Kivilähteet vaikuttavat sekä muinaiseen että moderniin käyttöön: ne ovat olleet tärkeitä rakennuskivien ja työkalujen lähteitä sekä kulttuuriperinnön kohteita, joita nykyään kartoitetaan, suojellaan ja tutkitaan sen vuoksi, että ne valaistaisivat menneisyyden taloutta, teknologiakehitystä ja liiketoimintakäytäntöjä.