kitkakohteita

Kitkakohteita ovat mekanisissa järjestelmissä toisiaan vastakkain koskettavat alueet tai rajapinnat, joilla ilmenee kitkaa. Ne muodostavat paikkoja, joissa energia siirtyy kitkavoimana ja joissa voitelu, materiaalit sekä geometria vaikuttavat kokonaisuuteen. Termiä käytetään erityisesti tribologiassa kuvaamaan kaikkia kosketuspintoja, joissa kitka ja kuluminen syntyvät.

Yleisiä kitkakohteita ovat laakereiden ja liukupintojen kosketuspinnat, hammasrattapinnat, liukuvat liitokset sekä jarrupinnat ja tiivisteiden liukupinnat, mutta niitä esiintyy myös ohjauselementeissä, gesloten kytkinpinnoissa ja muissa siirtopäissä. Kitkakohteiden ominaisuudet vaikuttavat muun muassa energiankulutukseen, lämpötilaan, kulumiseen ja järjestelmän luotettavuuteen.

Käytännössä kitkakohteiden käyttäytymistä tarkastellaan kontakti- ja voiteluteorian sekä materiaalien ominaisuuksien kautta. Kitkavoima F voidaan usein määritellä F = μN, missä μ on kitkakerroin ja N normaali kosketusvoima. Staattinen kitka kuvaa liikkeen aloittamisen vastusta, kun taas kineettinen kitka kuvaa liikkeen ylläpitoa. Kontakti voi olla kuivaa, rajaa voitelua tai elastoa, ja tätä rajapinnalta riippuu myös kuluminen ja lämpötilat. Kulumista kuvaavat muun muassa materiaalien kovuudet, kosketuspinnan karheus ja voiteluaineen koostumus.

Käytännössä kitkakohteita hallitaan valitsemalla oikeat materiaalit ja pinnat, käyttämällä rasvauksia sekä optimoimalla kosketuspintojen geometria ja karheus. Tutkimus ja testaus, kuten pinon-tiskitesteet ja pintaprofiilometria, auttavat löytämään kestäviä ratkaisuita. Lisätietoa saa tribologiasta.