kiskokuljetus

Kiskokuljetus on kuljetusmuoto, jossa ihmiset ja tavarat liikkuvat rautatiekiskojen varassa. Se kattaa sekä matkustus- että tavaraliikenteen sekä erilaiset raideliikennejärjestelmät, kuten kaukoliikenteen, lähiliikenteen sekä raitioliikenteen. Infrastruktuuri koostuu raiteista, vaihteista, signalisoinnista sekä sähköistämisestä, terminaaleista ja varikoista. Henkilöliikenteeseen kuuluu sekä suurikapasiteettiset junat että pienemmät yksiköt.

Kiskokuljetus perustuu kiinteään raideverkostoon, jonka raideleveys vaihtelee maittain. Suomessa yleisin raidekoko on 1524 mm, kun taas monissa maissa käytetään standardiraidia (1435 mm). Sähköistetyt osuudet käyttävät yleisesti yläjohtosähköistystä, ja polttoaineella toimivat junat voivat liikkua sähköistämättömillä osuuksilla. Toiminta edellyttää ajantasaisia aikatauluja, liikenteenohjausta ja säännöllistä kunnossapitoa.

Sääntely ja turvallisuus kuuluvat sekä kansallisille viranomaisille että kansainvälisille standardeille. Suomessa Traficom vastaa kansallisista vaatimuksista, ja EU:n Agency for Railways huolehtii yhteentoimivuudesta sekä turvallisuudesta. Ympäristövaikutusten vähentämiseksi kehitetään sähköistymisen laajentamista ja energiatehokkaita ratkaisuja sekä digitalisaatiota, kuten automaattista liikenteenohjausta.

Kiskokuljetus syntyi 1800-luvulla höyryveturien aikakaudella ja kehittyi 1900-luvulla sähköistämisen myötä. Nykyisin painopiste on nopeamman, kapasiteetiltaan suuremman ja ympäristöystävällisemmän raideliikenteen kehittämisessä.