kirjoitusnormit

Kirjoitusnormit ovat kielen kirjoittamisen standardoituja ohjeita, joiden mukaan tekstit kirjoitetaan. Ne kattavat oikeinkirjoituksen, välimerkkien käytön, isojen ja pienten kirjainten määrityksen sekä sanaliittojen muodostamisen. Lisäksi ne käsittelevät diakriittien käyttöä, numeroinnin, lyhenteiden sekä laina- ja erisnimien kirjoitusta. Tavoitteena on selkeys, yhdenmukaisuus ja luettavuus eri yhteyksissä kuten opetuksessa, mediassa, julkaisemisessa ja hallinnossa.

Suomessa kirjoitusnormien virallinen ohjaus kuuluu Kotimaisten kielten keskukselle (Kotus). Keskeinen viitemateriaali on Suomen oikeinkirjoitusohjeet sekä muut alakohtaiset tyylikirjat ja ohjeistukset, joita noudatetaan opetuksessa, sanomalehdistössä, radiotoiminnassa ja viranomaisessa. Yksittäiset kirjoittajat voivat soveltaa rennompia käytäntöjä epävirallisessa tekstissä, mutta yleisenä standardina toimivat noudatetut kirjoitusnormit.

Normeja päivitetään ja tarkennetaan jatkuvasti kielen käytön mukaan. Uudet sanat sekä lainasanat ja teknologian tuomat ilmaisut saavat kirjallisen muotonsa, ja digitaalisessa viestinnässä sekä verkkoteksteissä normit voivat kehittyä, esimerkiksi sanavalintojen, rivinkatkaisujen ja erisnimien kirjoittamisen osalta. Kotus julkaisee päivityksiä ohjeisiin, ja sanakirjat sekä tyylikirjat heijastavat näitä muutoksia.

Keskeiset osa-alueet kirjoitusnormeissa kattavat oikeinkirjoituksen, yhdyssanansääntöjen sekä erisnimien kirjoituksen, suurten ja pienten alkukirjainten käytön, numeroinnin sekä lainasanojen taivutuksen. Kirjoitusnormit tarjoavat vakiomallin, jonka noudattaminen helpottaa viestien ymmärrettävyyttä ja yhteistä kieltä.