kirjasintyylin

Kirjasintyylin käsite tarkoittaa kirjoitusviestin visuaalisen ilmeen ilmaisutapaa, jonka määrää kirjasinten valinta sekä niiden tyylilliset ominaisuudet, kuten paksuus, kallistus, koko ja korostukset. Se vaikuttaa luettavuuteen, sävyyn ja sisällön tulkintaan sekä siihen, millaisen mielikuvan teksti herättää.

Kirjasintyylin pääluokkia ovat serifi- ja sans-serif-kirjasimet sekä erikoisemmat display- ja monospaced-tyylit. Serifi-kirjasimet käyttävät pieniä koristeellisia jalkoja ja ylä- ja alaosia, joita pidetään perinteisempinä. Sans-serif-kirjasimet ovat yksinkertaisempia ja usein selkeämpiä digitaalisessa käytössä. Display-tyylit soveltuvat otsikoihin ja visuaaliseen ilmeeseen; monospaced-kirjasimet varmistavat tasaisen rivivälin ja ovat suosittuja ohjelmointiympäristöissä.

Käyttö ja suunnittelu: Valinnat vaikuttavat lukukokemukseen ja saavutettavuuteen. Typografinen hierarkia rakentuu useamman kirjasintyylin yhdistämisestä: otsikot, leipäteksti, korostukset. Tyylin valinnassa huomioidaan medio, kieli ja yleinen äänensävy. Tärkeitä mittareita ovat kontrasti, kerning (kirjainten välinen tila), leading (rivin korkeus) sekä tracking. Suositellaan rajaamaan projektissa 2–3 kirjasintyyliä.

Historia: Kirjasintyylien kehitys seuraa kirjoitus- ja painotekniikan muutoksia, ja digitaalisessa maailmassa fonttien hallinta tapahtuu pääasiassa järjestelmä- ja verkkolähteiden sekä CSS:n avulla.