kipusignaali

Kipusignaali on hermoston tuottama signaali, joka välittää tiedon kudosvaurion tai kipua aiheuttavan stimulaation olemassaolosta. Kipusignaali alkaa perifeerisillä kipureseptoreilla, nociceptoreilla, jotka reagoivat mekaanisiin, kemiallisiin tai lämpötilavaihteluihin. Transduktio, signaalin muuntaminen sähköiseksi impulssiksi, tapahtuu reseptoripatjan ionikanavien kautta. Aivorungossa stimuleeraaminen johtaa kaksivaiheiseen kuljetukseen: A-delta- ja C- aksonit kuljettavat signaalin selkäytimeen.

Kipu etenee selkäytimen kautta eteneviä johtoratoja pitkin aivokuorelle. Dorsaalisesta harjanteesta signaali siirtyy spinothalamiseen raiteeseen ja edelleen talamukseen, sieltä somatosensoriselle cortexille sekä limbisen järjestelmän alueille. Kipuun liittyy sekä sensorisia että emotionaalisia kokemuksia; aivot yhdistävät sijainnin, laadun ja voimakkuuden lisäksi tunteita ja motivaatiota.

Kipu voidaan jakaa eri tyyppeihin. Nociceptiivinen kipu liittyy kudosvauriin ja kudosten tulehdukseen, neuropatiaan eli vaurioituneisiin tai laskeutuneisiin hermopäätteisiin sekä pitkäkestoisiin kipu-tiloihin. Kipua moderoidaan sekä perifeerisellä että keskushermoston tasolla: lokakuun gate-tyyppinen säätö sisälsi lokaalisen inhibitioksen ja endogeenisen analgesian mekanismit, kuten endorfiinien jne.

Kipua mitataan ja arvioidaan kliinisesti subjektiivisilla asteikoilla (esim. VAS, NPRS) sekä vähemmän titteliin. Kipuhallinnan hoito koostuu sekä farmakologisista (NSAID:t, parasetamoli, opioidi, adjuvantti): sekä ei-farmakologisista menetelmistä (fysioterapia, kognitiivinen terapia, kipupäiväkirja). Ymmärrys kipusignaalin monimutkaisuudesta auttaa sekä diagnostiikassa että hoidossa.