kinasiinhibiittorit

Kinasiinhibiittorit ovat lääkeaineryhmä, joka estää proteiinikinaasien toimintaa soluissa. Proteiinikinaasit fosforyloivat proteiineja signaalireiteissä, mikä säätelee solujen kasvua, erittymistä ja selviytymistä. Kinasiinhibiittorit voivat olla pienimolekyylisiä ATP-esteitä, jotka kilpailevat ATP:n sitoutumisesta, tai niitä voi olla allosterisia tai kovalenttisesti toimivia. Niiden vaikutus riippuu siitä, mitkä kinases ovat kohteena ja miten hoito on suunniteltu.

Käyttökohteet ja esimerkit. Eniten kinasiinhibiittoreita käytetään syövän hoidossa, mutta niillä on myös muita sovelluksia. Tyypillisiä kohteita ovat tyrosiinikinaasit (TKI) sekä serine/threonine-kinaatit. Esimerkkejä ovat imatinib (BCR-ABL, GIST ja CML), gefitinib ja erlotinib (EGFR, eritoten ei-pieni-solusyöpä), sunitinib ja sorafenib (monen reseptorikumppanin kohteita kuten VEGFR ja PDGFR), crizotinib (ALK/ROS1), sekä vemurafenib (BRAF V600E) ja trametinib (MEK). Lisäksi PI3K- ja JAK-kinaasien estäjät ovat käytössä sekä onkologiassa että autoimmuunisairauksissa; esimerkkejä ovat alpelisibi ja tofacitinib.

Riski ja kehitys. Kinasiinhibiittoreilla voi olla sivuvaikutuksia, kuten ihottumaa, vatsavaivoja, hypertensiota tai maksa-arvojen muutoksia. Vastustusmekanismit, kuten mutaatiot kohdekinaasissa tai signaalireittien uudelleenjärjestäytyminen, voivat heikentää tehoa. Tutkimus keskittyy entistä tarkempiin kohdentamisiin, allosterisiin ja covalenttisiin estäjiin sekä yhdistelmähoitoihin, jotta hoitoja voidaan räätälöidä yksilöllisesti potilaan genomisen profiloitumisen perusteella.