kiiritusteraapiat

Kiiritusteraapiat tarkoittavat ionisoivan säteilyn hyödyntämistä sairauksien, erityisesti syövän, hoidossa. Tavoitteena on tuhota tai pysäyttää syöpäsolut sekä vähentää kasvaimen aiheuttamia oireita ja parantaa potilaan ennustetta. Kiiritusterapiaa voidaan käyttää parantavana hoitona, leikkauksen jälkeisenä adjuvanttihoitona tai palliatiivisena hoitona oireiden lievittämiseksi.

Terapian päätyypit ja suunnittelu. Ulkopuolinen sädehoito (external beam radiotherapy, EBRT) annetaan potilaan kehon ulkopuolelle käytettävillä sädelaitteilla, kun taas brachyterapia sijoittaa säteilylähteen suoraan tai lähellä kasvainta-potilaan kehoon. Hoito suunnitellaan tarkasti kuvaus- ja simulointimuutosten avulla; potilas asetetaan tarkasti paikoilleen ja hoitoannostus mitoitetaan yksilöllisesti. Usein kyse on useista pienistä annoksista (fraasikuvio), joiden kokonaismäärä ja ajoitus riippuvat syöpätapahtuman tyypistä ja sijainnista. Mahdollisia lisäyksiä ovat image-guided radiotherapy (IGRT) ja kehittyneemmät tekniikat kuten intensity-modulated radiotherapy (IMRT) tai protontahdistus, jotka voivat rajata säteilyä tarkemmin.

Indikaatiot, hyöty ja riskit. Kiiritusterapia on yleinen osa syövän hoitoa ja sitä voidaan käyttää kasvainsäilyttämiseen, leikkauksen ohella tai oireiden lievittämiseksi. Hoito voi aiheuttaa lyhytaikaisia haittavaikutuksia paikallisella alueella (esim. ihon tai limakalvojen ärsytystä), väsymystä sekä muita alueellisia sivuvaikutuksia. Pitkäaikaiset riskit riippuvat hoitoalueesta ja annoksesta, ja ne voivat ilmetä kuukausia tai vuosia myöhemmin. Potilaita seurataan hoidon jälkeen pitkäaikaisesti.

Kiiiritusterapioiden päätökseen vaikuttavia tekijöitä ovat yksilöllinen terveydentila, kasvaimen tyyppi sekä hoitoluokan odotetut hyödyt ja riskit.