kiintymystyylistä

Kiintymystyyli viittaa lapsen tapaan muodostaa emotionaalisia siteitä ensisijaisiin hoitajiinsa, tyypillisesti vanhempiinsa. Nämä varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttavat syvästi yksilön sosiaalisiin ja emotionaalisiin suhteisiin läpi elämän. Psykologi John Bowlby ja hänen kollegansa kehittivät teorian, jonka mukaan lapsen tarve turvallisuuteen ja turvallisuuden kokemukseen hoitajan kanssa on perustavanlaatuinen.

On tunnistettu useita pääkiintymystyylejä. Turvallinen kiintymystyyli kehittyy, kun hoitaja on johdonmukaisesti responsiivinen lapsen tarpeisiin. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi tutkia ympäristöään ja luottaa hoitajansa saatavuuteen hätätilanteessa.

Toisaalta turvaton kiintymystyyli voi ilmetä useina muotoina. Välttelevä kiintymystyyli voi kehittyä, jos hoitaja on usein etäinen tai torjuva. Lapsi saattaa oppia tukahduttamaan emotionaalisia tarpeitaan ja pyrkimään itsenäisyyteen yli tarpeen. Huolestunut-tahdosta riippumaton kiintymystyyli voi puolestaan syntyä ennakoimattomasta tai epäjohdonmukaisesta hoitajan käytöksestä. Tällöin lapsi voi olla levoton, takertuva ja pelätä hylätyksi tulemista. Vähemmän yleinen, mutta myös tunnistettu tyyli on jäsentymätön kiintymystyyli, joka voi liittyä traumaattisiin kokemuksiin tai pelottavaan hoitajan käytökseen.

Nämä kiintymystyylit eivät ole pysyviä ja niitä voidaan muokata myöhemmillä kokemuksilla, erityisesti aikuisiällä terveellisissä parisuhteissa. Kiintymysteoria tarjoaa arvokkaan viitekehyksen ymmärtää ihmisten välisiä suhteita ja emotionaalista kehitystä.