kiintolevyjä

Kiintolevyt ovat magneettiseen tallennukseen perustuvia mekaanisia tallennuslaitteita. Ne koostuvat yhdestä tai useammasta levystä (platters), jotka pyörivät yhtä aikaa. Tiedot kirjoitetaan ja luetaan magneettikenttien vaihteluiden perusteella lukupäillä, jotka liikkuvat aktuaattorin avulla levyn pinnalla. Tallennus on ei-volatiivinen, eli tieto säilyy ilman virtaa.

Yleisimmät kokoformaatit ovat 3,5-tuumaiset pöytäkoneen kiintolevyt ja 2,5-tuumaiset kannettavan tietokoneen levyt. Pyörimisnopeudet ovat tyypillisesti 5400–7200 RPM, mutta korkeampaa suorituskykyä tarjoavat 10000–15000 RPM -mallit. Levyissä on välimuisti (cache), joka parantaa suorituskykyä. Yhteydet ovat nykyisin pääosin SATA; yrityskäytössä myös SAS. Vanhemmat järjestelmät käyttivät IDE/ATA- tai SCSI-liitäntöjä. Ulkoiset kiintolevyt voivat käyttää USB-, eSATA- tai Thunderbolt -liitäntöjä. Kapasiteteissa mitataan teratavuilla tai useilla teratavuilla.

Käytännössä kiintolevyn elinkaari riippuu käytöstä, iskusta ja lämmöstä. Niillä on tyypillisesti pitkä käyttöikä, mutta ne ovat alttiita iskuille, tärinälle ja kuumuudelle; vikaantumisriski kasvaa ajansaatossa. Tietoturva- ja kunnossapidon vuoksi käytetään SMART-tilastointia, ja on suositeltavaa pitää säännölliset varmuuskopiot sekä varmistaa riittävä jäähdytys.

Kiintolevyt tarjoavat suurta tallennuskapasiteettia edullisesti, mutta ne ovat hitaampia ja kuluttavat enemmän energiaa kuin nykyiset SSD-levyt. Niitä käytetään yleisesti massatallennukseen, varmuuskopiointiin, arkistointiin ja NAS-järjestelmissä sekä muissa tilanteissa, joissa kapasiteetti ja kustannukset ovat ratkaisevia. Nykymarkkinassa ne sopeutuvat usein yhteen SSD:iden kanssa, jolloin HDD hoitaa suurta tallennustilaa ja pitkää varastointia.