kiintoainetta

Kiintoainetta on yleinen nimitys materiaaleille, jotka ovat magnetoituvia ja voivat reagoida magneettikenttiin. Niillä voi olla pysyvä tai väliaikainen magnetoituminen, ja niiden käyttäytyminen riippuu sekä kemiallisesta koostumuksesta että rakenteesta. Kiintoainetta käytetään sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa että erilaisissa magneettisissa laitteissa.

Kiintoainetta voidaan luokitella useilla tavoilla. Yleisimpiä luokkia ovat ferromagneettiset ja ferrimagnettiset materiaalit, joilla on voimakas, pitkäaikainen magnetoituminen. Näihin kuuluvat raudan, nikkelin ja koboltin perusteella koostuvat aineet sekä teräkset ja useimmat harvinaiserakenteiset magneetit. Paramagneettiset materiaalit reagoivat magneettikenttään heikosti ja katoavat magnetoitumisensa, kun kenttä poistuu. Diamagneettiset aineet taas hylkivät magneettikenttää hieman.

Ominaisuuksiin vaikuttavat sekä elektronirakenteet että lämpötila. Ferromagneettisten aineiden magnetoituminen voi säilyä, kun lämpötila on matalampi kuin materiaalin Curie-piste. Kun lämpötila nousee Curie-pisteen yli, ferromagneettiset ominaisuudet häviävät. Esimerkkejä kiintoainetta ovat rauta, nikkeli ja koboltti sekä erikoismagneetit kuten neodyyminraudabon (NdFeB) ja samarium-kobolttimagneetit.

Käyttökohteet ulottuvat sähkömagneeteista ja moottoreista kaiuttimiin, magneettisiin tallennusjärjestelmiin ja magneettisiin erotinlaitteisiin. Kiintoainetta arvioidaan myös suunnittelupiireissä, joissa magneettinen käyttäytyminen ja lämpötilan vaikutukset ovat keskeisiä.