kiinnitystavasta

Kiinnitystavan käsite tarkoittaa tapaa, jolla kaksi tai useampi osa kiinnitetään toisiinsa siten, että ne pysyvät paikoillaan tilapäisesti tai pysyvästi. Termiä käytetään yleisesti suomalaisessa tekniikan, rakentamisen ja valmistuksen kielessä. Kiinnitysmenetelmät voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: mekaaniseen kiinnitykseen, kemiallisiin kiinnitysmenetelmiin sekä lämmitys- ja liittymismenetelmiin, kuten hitsaukseen ja juottamiseen. Mekaanisiin kiinnitysmenetelmiin kuuluvat ruuvit, pultit, niitit, naulat sekä puristimet ja magneettikiinnitykset. Kemialliset kiinnitysmenetelmät perustuvat pintojen tarttumiseen toisiinsa liimojen tai liiteaineiden avulla, esimerkiksi epoksi-, uretaani- ja silikoniliimat. Hitsaus ja juottaminen ovat yleisiä pysyvän kiinnityksen keinoja metalliosissa; juottaminen soveltuu usein metallien ja ei-metallien liittämiseen pienemmissä kuormissa.

Valinta kiinnitystavasta riippuu kuorman suunnasta ja määrästä, materiaalien yhteensopivuudesta, ympäristöolosuhteista (kosteus, korroosio, lämpötilamuutokset), asennuksen nopeudesta sekä uudelleenkäytettävyydestä ja kustannuksista. Kiinnitysmenetelmät voivat olla sekä pysyviä että väliaikaisia, ja usein useampi menetelmä yhdistetään liitosten lujuuden varmistamiseksi. Kiinnitystavasta säädetään standardien sekä alakohtaisten ohjeiden mukaan, ja se on keskeinen osa onnistunutta suunnittelua ja valmistusta.