kiertoliittymissä

Kiertoliittymissä tarkoitetaan liikenneympäristöjä, joissa risteävä liikenne ohjataan kiertämään keskusympyrän ympäri. Termi on suomen kielessä inessiivimuoto monikossa (”kiertoliittymä” → ”kiertoliittymissä”) ja viittaa tilanteisiin tai paikkoihin, joissa kiertoliittymät ovat käytössä. Kiertoliittymien perusrakenne sisältää keskusympyrän, sisääntulo- ja poistumistiet, jakosaaret sekä jalankulku- ja pyöräilyalueiden ylityskohdat.

Liikenteellisessä käytössä kiertoliittymissä sovelletaan yleensä väistämisvelvollisuutta: liittymää lähestyvä liikenne antaa tietä jo kiertävälle liikenteelle. Liikenne kulkee useimmissa maissa, myös Suomessa, vastapäivään katsottuna, eli liikenne kiertää keskusalueen ympäri. Suunnittelussa huomioidaan ajonopeuksien alentaminen, selkeät kaistamerkinnät ja opastus, jotta erkaneminen ja liittyminen olisi turvallista ja sujuvaa.

Kiertoliittymät vähentävät törmäyspisteiden määrää ja yleensä alentavat onnettomuuksien vakavuutta verrattuna perinteisiin tasoliittymiin. Ne voivat lisätä liikenteen sujuvuutta erityisesti matalan ja keskisuuren liikennemäärän risteyksissä. Haasteina ovat monikaistaiset liittymät, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden turvallinen liikkuminen sekä erityyppisten kiertoliittymien, kuten mini- tai turbo-liittymien, suunnittelu ja opastus.