kielikuvio

Kielikuvio on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan toistuvaa, tunnistettavaa kielenkäyttöä tietyssä kontekstissa. Se kattaa sekä leksikaaliset ja syntaktiset rakenteet että diskursiiviset kaavat, kuten tavalliset sanayhdistelmät, idiomit sekä metaforiset skeemat. Kielikuvioita voidaan tarkastella sekä yksittäisten tekstien että suurempien kieliyhteisöjen näkökulmasta.

Analyysi perustuu usein korpusperustaisiin menetelmiin, mutta sitä sovelletaan myös opetuksessa, sanakirjentuotannossa ja tekstianalyysissä. Tavoitteena on kuvata, miten kielenkäyttö rakentuu kontekstin mukaan, millaisia yhdistelmiä esiintyy tyypillisesti tietyssä tekstilajissa tai puhekielessä sekä miten merkitys muodostuu osana suurempaa kielenkäyttökaavaa.

Kielikuvion keskeisiä ulottuvuuksia ovat: syntaktiset mallit (esimerkiksi yleisimmät lauserakenteet ja osa- sekä kokoelmat), kollokaatio ja fraaseologia (sanayhdistelmät ja idiomaattiset ilmaukset), sekä diskursiiviset rakenteet ja metaforiset skeemat. Näitä voidaan käyttää sekä kuvaamaan kielen erityispiirteitä että tukemaan kielen opetusta tai kielialan tutkimusta.

Sovellukset ja käyttö. Kielikuvio tarjoaa välineitä kielikuvan kuvaamiseen kielten opetuksessa, sanakirjojen suunnittelussa sekä tekstin käsittelyssä ja automaattisessa terminologian tunnistuksessa. Käsitteen tarkka merkitys ja rajoja voidaan kehittää kunkin kielitieteellisen kentän mukaan.