kieliidentiteettiin

Kieliidentiteetti on yksilön tai yhteisön kokemus siitä, mihin kieleen tai kieliryhmäön he kokevat kuuluvansa, sekä kielten käytön kautta muodostuvat merkitykset ja symbolit, joilla identiteetti ilmenee ja ylläpidetään. Se kattaa sekä henkilökohtaisen minuuden että kollektiivisen yhteisöllisyyden tunteen, ja se ilmenee arjen kieltä käytettäessä, vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä media- ja kulttuurivirrasta.

Kieliidentiteetti on dynaaminen ja kontekstisidonnainen. Se muovautuu suhteessa tilanteisiin, joissa kieliä käytetään, kuten perheessä, koulussa, työpaikalla ja verkossa. Kielen valinnat ja mahdollinen koodinvaihto tai joissa kieliä sekoitetaan voivat ilmaista sekä kuuluvuuden tunnetta että erimielisyyksiä tai saavuttaa tiettyjä socialiaalisia tavoitteita. Kielillä on sekä yksilöllisiä että kollektiivisia ulottuvuuksia: ne voivat vahvistaa identiteettiä, torjua stigmaa tai luoda rajoja sekä yhteisön että ulkopuolisten kohtaamisessa.

Kieliidentiteetti liittyy läheisesti yhteiskunnallisiin tekijöihin, kuten kielipolitiikkaan, koulutukseen, vähemmistö- ja alkuperäiskieleen sekä maahanmuuttajien integraatioon. Kielivalinnat voivat vaikuttaa sosiaaliseen asemaan, ryhmien välisiin suhteisiin ja kulttuuriseen identiteetin rakentumiseen. Tutkimuksessa keskitytään usein kielelliseen valikoitumiseen, identiteetin rakentumiseen käytännön vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisiin kieli-ideologioihin.

Esimerkkinä monimutkainen konteksti on Suomi, jossa suomen ja ruotsin virallinen asema sekä monikielinen arki ja maahanmuuttajayhteisöjen kieli-identiteetit muovivat yksilöiden ja ryhmien kielellisiä identiteettejä. Kielikoulutus ja -politiikka sekä kulttuurinen vuorovaikutus tukevat monikielisyyden ilmaisua ja kehitystä.