kevätkukinta

Kevätkukinta on kasvien kukinnan ajanjakso, jolloin talven jälkeen useat lajit aloittavat kukinnan ja maisema muuttuu värikkääksi. Termiä käytetään sekä luonnonvaraisessa kasvistossa että koristekasveilla kuvaamaan tätä ajanjaksoa, jolloin kukinta on runsainta.

Ajankohta määräytyy ennen kaikkea valon lisääntymisen, ilman lämpötilojen nousemisen ja kasvien talvehtimisesta palautuvan kylmäkäsittelyn kautta. Kun päivät pidentyvät ja maa sulaa, monet lajit avaavat nuppujaan. Pakkasista tai hallituista kylmistä riippuen kevätkukinta voi alkaa aikaisemmin tai myöhästyä, ja sään vaihtelut voivat vaikuttaa kukkien kestoon.

Esimerkkejä sekä luonnonvaraisessa kasvistossa että puutarhoissa: Galanthus nivalis (lumipisara), Crocus vernus (varhainen krookus) ja Scilla siberica (sinililja) tarjoavat usein varhaista kevätkukintaa. Puutarhoissa yleisiä varhaiskeväisiä kukkijoita ovat Forsythia × intermedia sekä osa Prunus-lajikkeista.

Kevätkukinta on tärkeä osa ekosysteemin pölyttäjäkauden alkua, tarjoten ensimmäisiä nektarilähteitä ja kukkaloistoa. Ajoituksen ja keston hallintaan vaikuttavat ilmasto-olosuhteet sekä mikrokliimat, ja ne voivat muuttaa sekä kukinnan ajoitusta että sen kestoa. Ilmastonmuutoksen myötä kukinta voi ajoittua aikaisemmin, mutta ei aina pysyä täysin suhteessa sään kanssa, mikä vaikuttaa sekä kasveihin että pölyttäjiin.