kestävyydellisyys

Kestävyydellisyys on suomenkielinen käsite, jota voidaan käyttää kuvaamaan sitä, miten hyvin jokin järjestelmä säilyttää kestävyyden ominaisuutensa pitkällä aikavälillä. Termi muodostuu sanoista kestävyys sekä -ellisyys-loppuliitteestä, joka ilmentää tilan tai laadun käsitettä. Käytössä se voi viitata sekä kestävyyden laadulliseen että määrälliseen ilmentymään, esimerkiksi ympäristön, talouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden alueilla.

Käsitteen keskeinen ajatus on, että kestävyys ei ole kertaluonteinen saavutus vaan jatkuva, aikakausia hallitseva ominaisuus. Kestävyydellisyys korostaa pitkän aikavälin vaikutuksia, resursseja koskevaa vastuullisuutta sekä järjestelmien kykyä sopeutua muutoksiin ilman, että peruskyvykkyydet heikkenevät. Tämä tarkoittaa usein kolmen yo-kategorian huomioimista: ympäristö (esim. luonnonvarojen suojelu ja päästövähennykset), talous (esim. resurssitehokkuus, taloudellinen vakaus) sekä sosiaaliset tekijät (esim. oikeudenmukaisuus, osallisuus).

Käytännössä kestävyydellisyys mittaillaan erilaisin indikaattorein ja viitekehyksin, kuten elinkaarianalyysillä, hiilijalanjäljellä, kiertotalouden mittareilla sekä hallinnon ja sosiaalisen vastuun arvioinnilla. Sitä käytetään yritysstrategioissa, kaupunkisuunnittelussa, julkisessa hallinnossa ja tutkimuksessa, kun halutaan vertailla vaihtoehtoja tai osoittaa arvioitavien toimien pitkäaikaisia vaikutuksia. Kritiikkiä aiheuttavat määrittelyn erilaisuudet sekä mittareiden vertailtavuuden ja arvojen ristiriidat. Kestävyydellisyys sitoo siten pitkäjänteisen ajattelun ja systemaattisen arvioinnin osaksi päätöksentekoa.