keskihiiliteräksiä

Keskihiiliteräs on teräs, jonka hiilipitoisuus on tyypillisesti noin 0,30–0,60 prosenttia. Tämä hiilirajo tarjoaa tason, jossa lujuus ja kovuus voidaan saavuttaa suhteellisen helposti lämpökäsittelyllä, mutta hitsattavuus ja työstettävyys säilyvät kohtuullisina verrattuna korkeahiilisiin teräksiin. Keskihiiliterästen käyttökohteet ovat laajat sekä rakenneteollisuudessa että mekaanisissa osissa.

Yleisimmät lisäaineet ovat mangaan (esim. 0,3–0,9 %) sekä pienet määrät kromia, molybdeenia, vanadiinia ja muita seosaineita, jotka parantavat kovuutta, lujuutta ja kulutuskestävyyttä. Hiilipitoisuuden avulla voidaan vaikuttaa saavuttavaan kovuuteen ja plastisuuteen; korkeampi hiili lisää kovuutta mutta voi heikentää hitsattavuutta ja työstettävyyttä. Keskihiiliterästen ominaisuuksia voidaan vielä muokata lämpökäsittelyllä.

Lämpökäsittelyllä keskihiiliteräs voi karkaista ja temperoitua saavuttaen huomattavaa lujuutta ja kulutuskestävyyttä. Myös normaalointi ja pehmeä lievä lämpökäsittely ovat yleisiä. Hitsauksessa kohtuullinen hitsattavuus säilyy, mutta esilämmitys ja asianmukainen jäähdytys vähentävät halkeiluriskiä; käytännön suunnittelussa huomioidaan haittojen ehkäisy.

Käyttökohteita ovat muun muassa hammasrattaat, akselit, kotelot ja muut koneenosat sekä rakenneteollisuus. Kansainväliset standardit esittävät luokituksia, kuten EN 10083-2 (karkaistu ja temperoitu keskihiiliteräs) sekä eräät DIN/ASTM-suhteelliset nimitykset kuten C45/S45C (kalvoina riippuen standardista).