keratinisaatiot

Keratinisaatiot eli keratinisaatio ovat epidermiksessä tapahtuva biologinen prosessi, jossa keratinosyytit kypsyvät, tuottavat keratiinia ja muodostavat sarveiskerroksen pinnan. Tämä kerros toimii ihon ensisijaisena esteenä, ylläpitää kosteutta ja torjuu ulkoisia vaurioita.

Prosessi etenee kerroksittain: basalikerroksesta ylöspäin siirtyvät solut erilaistuvat spinosum- ja granulosum-alueilla ja lopulta siirtyvät sarveiskerroksen kerrokseen. Kypsyessään solut menettävät ytimensä ja muuttuvat korneosyytteiksi; näiden solujen ulkokuoren vahvistaa cornified envelope ja lipidikerros, mikä tukee vedenpidättämistä ja mekaanista kestävyyttä. Desquamationin kautta vapautuvat kuolleet sarveisolut.

Keskeisiä molekulaarisia osia ovat keratiinifilamentit (esim. KRT1 ja KRT10) sekä lopullisen sarveiskerroksen rakennetta vahvistavat proteiinit kuten profilaggriin, filagriini, lorikriini ja involucriini. Lamellaarisista elinten lipideistä vapautuvat lipidit muodostavat ihon lipidikerroksen, ja näiden komponenttien oikea-aikainen ilmentyminen sekä niiden vuorovaikutukset ohjaavat keratinisaation etenemistä.

Häiriöt keratinisaatiossa voivat johtaa ihosairauksiin, kuten ichthyoseihin ja hyperkeratoosiin sekä psoriaasille tyypillisiin muutoksiin. Geneettiset tekijät sekä ympäristötekijät voivat häiritä erilaistumista ja kosteudensäilytystä, mikä ilmenee ihon kuivuutena, hilseilynä tai tulehduksellisina oireina.

Histologisesti keratinisaatiohäiriöt ilmenevät hyperkeratoosina, hypergranuloosina, parakeratoosina tai dyskeratoosina.