kenttälaiteverkon

Kenttälaiteverkko on automaatiojärjestelmän osa, joka yhdistää kentän mittaus- ja säätölaitteet sekä ohjauslaitteiston toisiinsa. Sen tehtävänä on siirtää prosessin mittausarvot ja ohjauskomennot luotettavasti sekä reaaliajassa, sekä tukea kenttälaitteiden etädiagnostiikkaa ja konfigurointia.

Kenttälaiteverkot käyttävät usein bussimaisia topologioita, joissa useat laitteet jakavat saman viestiväylän. Arkkitehtuuri voi olla trunk‑drop -tyyppinen bus-verkko tai kiinteästi rakennettu star-verkko, riippuen valituista protokolleista ja asennusolosuhteista. Tällaiset verkot mahdollistavat sekä jatkuvan prosessidatan että paikan päällä tapahtuvan säätötoiminnan.

Käytettyjä protokollia ja standardeja ovat Profibus, Foundation Fieldbus ja HART sekä Modbus-variantit. Nämä määrittelevät viestinnän fyysisen kerroksen, protokollamuodon ja laitteiden kuvaukset (device description). Foundation Fieldbus ja Profibus sijoittuvat IEC 61158 -standardien piiriin; HART voi toimia sekä analogisella että digitaalisen tiedon käännöksillä.

Edut ovat vähäisempi kaapelointi, etädiagnostiikka ja kunnossapidon tehostaminen sekä reaaliaikainen tiedonsiirto, joka mahdollistaa paremman prosessin hallinnan ja diagnostiikan.

Nykytrendejä ovat siirtymä teolliseen Ethernetiin sekä verkkojen hyödyntäminen suuremmalla kaistanleveydellä sekä parannetut turvallisuus- ja luotettavuusvaatimukset. Yhteensopivuus useiden valmistajien laitteiden kanssa sekä standardien harmonisointi ovat keskeisiä haasteita kenttälaiteverkoissa.