kenttäemissionäyttötekniikoissa

Kenttäemmissionäyttötekniikat ovat itsevalaisevia näyttöjärjestelmiä, joissa tyhjiövuoreen sijoitetut kenttäemissiota käyttävät emitointielementit vapauttavat elektronit kohti fosforipinnoitteista anodia. Elektronit osuvat fosforiin ja synnyttävät valon; näin muodostuu kuva ilman erillistä taustavaloa. FED-tekniikalla pyritään yhdistämään CRT:n kaltaisen kontrastin ja nopean vasteen etuja pinnalta valmistettuun, litteään paneeliin.

Rakenne ja toiminta perustuvat emitter-ruudukkoon, ohjausverkkoon (gate) sekä anodiin. Emitterit voivat olla esimerkiksi Spindt-tippejä tai hiilinanoputkista muodostettuja lähteitä. Pikseliä hallitaan ohjausverkkojen avulla, ja useimmiten taustalla käytetään TFT-pohjaista jakamista, jotta jokainen pikseli voidaan osoittaa tarkasti. Tyhjiöympäristö on ratkaiseva, koska se mahdollistaa vakaat emissio-olosuhteet ja pitkäaikaisen käytön.

Värit tuottuvat fosforin RGB-yhdistelmällä. Jokaisella pikselillä on erilliset valkoiset ja värilliset fosforipinnoitteet, joiden emittoima valo saavutetaan ohjausverkkojen ja emitterien virran säätämällä sähköllä. Näin voidaan saavuttaa kirkkaat ja laajat värit sekä hyvä kontrasti ja katselukulmat.

Kehitys on ollut nopeaa tutkimus- ja kehitysvaiheessa, mutta laajamittaista kaupallista tuotantoa FED-pohjaisille näytöille ei vakiinnuttu 2000-luvulla. Haasteisiin kuuluvat vakuumipakkauksen kustannukset, fosforien elinikä ja vakaus, korkeata juuttuva tuotantoprosessi sekä kilpailu LCD- ja PDP-teknologioiden kanssa. Nykyisin FED pysyy pääasiassa tutkimus- ja harvinaisissa sovelluksissa, joissa korostuvat nopea vaste, korkea kontrasti ja laajat katselukulmät.