kelkkojen

Kelkkojen on suomenkielinen termi, jonka muoto kelkojen on genetiivin monikkomuotoinen (kelkat tarkoittaa kelkkoja, kelkojen kelkkojen). Käytössä yleisimmin tarkoitetaan kelkkoja eli kelkkoihin kuuluvia kelkoikkaita lumisia kulkuneuvoja, joita käytetään sekä liikkumiseen että huvimieliseen kelkkailuun. Kelkat muodostavat erikokoisia ja -muotoisia rakennelmia: perinteinen kelkka on kaksinettaa jahtmailuti, jonka alla on kaksi rataa (kantajat), päälle asetettu lattia tai istuin, ja usein käsittelyyn sopiva vetäminen tai ohjaaminen.

Toteutukset ja materiaalit ovat vaihdelleet ajan myötä. Perinteiset kelkat ovat olleet puusta tehtyjä, joissa on rautaiset kantajat ja usein köysi vetämiseksi. Nykyään kelkoissa käytetään myös muovia, komposiittimateriaaleja sekä kevyitä metalleja. Ulkonäöltään kelkat voivat olla klassisen pelkistettyjä tai suunnittelultaan moderneja ja muotoilettuja, erityisesti lasten ja leikkisien mallien osalta.

Käyttöalueet kattavat sekä arjen liikkumisen että vapaa-ajan harrastamisen. Perinteisesti kelkat ovat olleet tärkeä kulkuneuvo lumen peittämillä alueilla, mutta nykyisin ne ovat pääosin romantisoitua ja turvallista talviurheilua. Kelkkailu tapahtuu usein mäkisillä alueilla tai lumisilla puistoalueilla, ja siihen liittyy yleinen turvallisuus: kypärän käyttö, sopiva pukeutuminen sekä lumisissa olosuhteissa varovaisuus.

Kelkkoja voidaan luokitella useisiin tyyppeihin riippuen käyttötarkoituksesta: perinteiset puukelkot, kevyet muoviset kelkat lapsille sekä suuremmat rekikelkat ja tobogganskivat rekisteröintirekikoilla. Kelkkojen historia liittyy pohjoisten maiden talviolosuhteisiin, joissa lyhyetkin retket voivat olla riippuvaisia lumen ja jäädytettyjen teiden hallinnasta.