keisarivaltaa

Keisarivalta tarkoittaa hallitusjärjestelmää, jossa keisari kantaa ylimpää poliittista valtaa ja jossa valta keskitetään usein keisarin ympärille sekä hänen luomiinsa byrokraattisiin ja sotilaallisiin rakenteisiin. Termi kattaa sekä perinnöllisen ja auktoriteettiin perustuvan ylimmän hallitsijan vallan että sen järjestelmän, jossa keisarin asemaa tukevat valiokunnat, hovinrit, armeija ja valtion hallinto.

Käyttö ja sisällöt voivat vaihdella historiallisesti ja alueittain. Keisarivalta ei välttämättä merkitse yksinäistä absolutistista hallintoa, vaan siihen liittyy usein monimutkainen valta- ja neuvoa-antorakenteiden verkosto, joissa keisari on symbolinen tai todellinen ylin päättäjä. Imperiumin hallintoon kuuluu usein keskusjohtoinen byrokratia, oikeusjärjestelmä, verotus ja armeija sekä keisarin legitimiteetin vahvistaminen rituaalein ja dynastian lakiin perustuva status.

Historiallisessa kontekstissa keisarivaltaa on ilmentynyt monissa sivilisaatioissa, kuten Rooman keisarikunnassa, Han- ja Qin-dynastioissa Kiinassa, Byzantiumissa, sekä Qing-dynastian Kiinassa ja joissakin eurooppalaisissa keisarikunnissa. Mallit ovat vaihdelleet keskusjohtoisesta absolutismista tunnistettuun keisarilliseen järjestelmään, jossa keisari toimii sekä poliittisena johtajana että uskonnollis-rituaalisena auktoriteettina.

Suomessa termi on käytetty kuvaamaan keisarillisen hallitsijan, kuten Venäjän keisarin, hallinnan vaikutusta Suomessa ajanjaksolla, jolloin Suomi oli suuriruhtinaskunta vuonna 1809–1917. Keisarivaltaa käytetään myös yleisemmin viittaamaan autoritaarisiin tai keskusjohtoisesti organisoituihin valtiovaltoihin, joissa henkilökohtainen hallitsijan valta korostuu.

Seuraavat termit voivat täydentää aihetta: autokratia, monarkia, imperiumi ja valtio-opilliset käsitteet keisarillisuuden legitimaatiosta.