kehitysyhteistyö

Kehitysyhteistyö on maiden välistä toimintaa, jonka tavoitteena on vähentää köyhyyttä, edistää inhimillistä kehitystä sekä tukea ihmisoikeuksia, demokratiaa ja kestävää kasvua. Se kattaa sekä julkisen että yksityisen toiminnan ja muodostuu suurimmaksi osaksi virallisesta kehitysavusta (ODA), joka voi olla lahjoituksia tai edullisia lainoja sekä teknistä tukea.

Toimijoita ovat valtiolliset tahot, kansainväliset järjestöt kuten YK ja Maailmanpankki, EU sekä kansalais- ja yksityissektorin organisaatiot. Menetelmiä ovat koulutus, terveydenhuolto, infrastruktuuri, talouskehitys sekä hätäapu. Rahoitus voi olla suoraa rahallista tukea, lainaa tai kapasiteetin vahvistamista sekä teknistä asiantuntemusta.

Kehitysyhteistyön periaatteisiin kuuluvat omistajuus ja vastuunanto vastaanottajamaalle, koordinaatio monenkeskisesti ja valtioiden välillä sekä tulosperusteisuus, läpinäkyvyys ja vastuullisuus. Toimet nivoituvat vastaanottajamaan omiin strategioihin ja politiikkoihin sekä kansainvälisiin standardeihin. Kestävyys, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat keskeisiä kriteerejä.

Historiallisesti kehitysyhteistyö karttui toisen maailmansodan jälkeisellä aikakaudella ja on kehittynyt MDG- ja SDG-tavoitteiden mukaan. Samaan aikaan on esitetty kritiikkiä vaikuttavuudesta, riippuvuudesta sekä poliittisista intresseistä. Arviointi ja oppiminen ovat tärkeitä kehitysrahoituksen jatkuvassa parantamisessa. Suomessa kehitysyhteistyö toteutetaan hallinnon kautta noudattaen EU:n ja YK:n normeja ja painottaen köyhyyden poistamista, oikeudenmukaisuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.