kausaalisuhde

Kausaalisuhde eli syy-seuraussuhde tarkoittaa tilannetta, jossa yhden ilmiön esiintyminen tai tapahtuminen aiheuttaa toisen ilmiön tapahtumisen. Syy on tekijä tai olosuhde, joka käynnistää tai muuttaa seurausta. Kausaalisuus on keskeinen käsite tieteellisessä selittämisessä ja päätöksenteossa.

Kausaalisuus eroaa pelkästä korrelaatiosta. Korrelaatio tarkoittaa kahden ilmiön samanaikaista tai toistuvaa tilastollista yhteyttä, mutta se ei osoita, että toinen ilmiö aiheuttaa toisen. Kausaalisuuden osoittaminen vaatii usein kontrollia mahdollisista häiriötekijöistä ja ajallisen järjestyksen osoittamista: syy esiin ennen seurausta.

Kausaalisuhteita voidaan kuvata suorina ja välillisinä. Suora kausaalisuhde tarkoittaa, että syy vaikuttaa suoraan seurausilmiöön. Välillinen kausaalisuhde syntyy, kun vaikutus välittyy väli-ilmiön kautta (mediator). Myös kontekstuaaliset tekijät ja moderatorit voivat muuttaa kausaalisuhteen voimakkuutta tai suuntaa.

Todistaminen ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat. Kokeelliset tutkimukset, erityisesti satunnaistetut kontrolloidut kokeet, ovat kultainen standardi kausaalisuuden toteamisessa. Jos kokeellista lähestymistapaa ei ole mahdollista, käytetään luonnollisia kokeita sekä jonkinlaisia epälineaarisia keinoja kuten instrumenttimuuttujia, difference-in-differences -menetelmiä, regressi- ja katkaisumalleja sekä vastaavankaltaisia tilastollisia tekniikoita.

Haasteita kausaalisuuden määrittämisessä ovat muun muassa sekoittavat tekijät (confounding), endogeenisuus, valikoitumisvirheet ja mittausvirheet. Näiden vaikutusten erottaminen vaatii huolellista tutkimusdesignia ja robustia analyysia.

Kausaalisuhteen tutkimus on tärkeää monilla aloilla, kuten epidemiologiassa, taloustieteissä, psykologiassa ja sosiologiassa, joissa se tukee päätöksentekoa ja selittäviä teorioita.