kaukolämmityksessä

Kaukolämmitys on keskitetty lämmitysjärjestelmä, jossa lämpö tuotetaan suuressa voimalaitoksessa tai lämpökeskuksessa ja jaetaan sitten putkiverkostoa pitkin rakennuksiin. Tämä lämmitysmuoto on yleinen erityisesti Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Kaukolämmön tuotannossa hyödynnetään usein erilaisia energialähteitä, kuten fossiilisia polttoaineita, biomassaa, jätettä tai teollisuuden hukkalämpöä. Myös uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntymässä.

Kaukolämpöverkosto koostuu yleensä kahdesta putkesta: meno- ja paluuputkesta. Meno-putkessa kuuma vesi kiertää voimalaitokselta asiakkaille, ja paluu-putkessa viileämpi vesi palaa takaisin laitokselle. Rakennuksissa lämpö siirretään kaukolämpöverkosta kiinteistön omaan lämmönjakokeskukseen, jossa se käytetään tilojen lämmitykseen ja käyttöveden tuottamiseen. Kaukolämmityksen etuja ovat muun muassa tehokas energiankäyttö, vähäisemmät päästöt kiinteistötasolla ja järjestelmän luotettavuus. Se vähentää yksittäisten rakennusten tarvetta omiin lämmityskattiloihin ja polttoaineiden varastointiin. Kaukolämpö on myös usein kustannustehokas ratkaisu, erityisesti alueilla, joilla on tiivis rakennuskanta.