katodisädeputkella

Katodisädeputki on tyhjiöputki, jossa elektronien virta ohjataan ja kohdistetaan fosforipinnoitteelle näytön muodostamiseksi. Pääkomponentteja ovat katodi (lämmitetty filamentti), kohdekohta, anodi sekä näytön fosforilevy. Kuvan muodostus perustuu elektronien kiihtymiseen ja niiden deflektointiin sähkö- tai magneettikentillä, jolloin kuva piirretään näytön pintaan.

Toiminta perustuu, että kun putki on jännitteistetty, katodilta vapautuvat elektroneja kiihdytetään kohti fosboroitua näyttöä. Anodi luo voimakkaan sähkökentän, joka nopeuttaa elektronit kohti pintaa. Esimerkiksi sähköinen tai magneettinen deflektio-ohjaus mahdollistaa kuvan rasteroinnin. Värit voidaan toteuttaa joko kolmen erillisen katodion ohjaamina punaisella, vihreällä ja sinisellä (RGB) fosforiyhdisteillä tai kolmen fosforilevyn avulla kolmivärisen kuvan muodostamiseksi.

Historia ja käyttökohteet: katodisädeputkia kehitettiin 1890-luvulla J. J. Thomsonin tutkimusten pohjalta ja ne olivat keskeisiä televisioiden, tietokoneen näytöiden sekä oskilloskooppien kehityksessä 20. vuosisadalla. Välineen narratiivissa CRT tarjosi suuria kuvanopeuksia ja hyvän kontrastin, mutta laitteiden koko, paino ja energiankulutus sekä korkeat jännitteet vähensivät käytön houkuttelevuutta uusien teknologioiden, kuten LCD- ja OLED-näyttöjen, yleistyessä.

Nykytilanne: katodisädeputket ovat pääosin korvautuneet litteänäytöillä. Niitä löytyy joissakin erikoissovelluksissa, retroharrastuksissa sekä tietyissä laboratorio- ja teollisuuskäytöissä, mutta yleisissä kuluttajalaitteissa niiden käyttö on loppunut. Korkea jännite ja vakuumiongelmat vaativat erityistä turvallisuutta ja huoltoa.