katodisädeputkinäytöistä

Katodisädeputkinäytöt, lyhennettynä CRT (Cathode Ray Tube), olivat aiemmin yleisin näyttöteknologia televisioissa ja tietokoneissa. Niiden toimintaperiaate perustuu elektronisuihkuun, joka ohjataan magneettikenttien avulla putken takaosaan. Tämä elektronisuihku osuu putken etuseinämän sisäpuolella olevaan fosforipinnoitteeseen, joka alkaa hehkua valaisten pisteen ruudulla. Kuvan muodostamiseksi elektronisuihkua skannataan nopeasti vaaka- ja pystysuunnassa miljoonien pisteiden, eli pikselien, muodostamiseksi.

CRT-näyttöjen etuja olivat hyvä kuvanlaatu, laajat katselukulmat ja nopea vasteaika, mikä teki niistä suosittuja erityisesti pelaamisessa ja ammattikäytössä. Haittapuolina olivat kuitenkin niiden suuri koko ja paino, korkea energiankulutus sekä mahdolliset kuvan vääristymät ja välkkyminen. Lisäksi CRT-näytöt säteilivät jonkin verran röntgensäteilyä, vaikka turvallisuusrajat olivatkin tiukkoja.

Teknologian kehittyessä nestekidenäytöt (LCD) ja myöhemmin OLED-näytöt ovat syrjäyttäneet CRT-teknologian lähes kokonaan kuluttajamarkkinoilla. Tämä johtuu uusien näyttöjen pienemmästä koosta, keveydestä, energiatehokkuudesta ja paremmasta resoluutiosta. Vaikka CRT-näytöt ovat harvinaistuneet, niillä on edelleen merkitystä tietyissä erikoissovelluksissa ja museotekniikassa.